Webperf
En siksi, että pitäisin kaikkia sen käyttäjiä väärässä, vaan koska sana voi antaa vaikutelman, että saavutettavuus on jotain, mikä lisätään jälkikäteen. Korjaus. Jotain, mikä hoidetaan kun kaikki muu on valmista.
Saavutettavuuden ei pitäisi olla mukauttamista. Sen pitäisi olla perusedellytys. Eurooppalaisessa lainsäädännössä, kuten saavutettavuusdirektiivissä (European Accessibility Act), ja standardeissa kuten EN 301 549 periaate on selvä. Saavutettavuuden tulee olla sisäänrakennettua alusta alkaen, ei lisättyä prosessin lopussa. Tämä on periaate, jonka haluan heijastuvan myös kielenkäyttöömme.
Sanavalinnoilla on merkitystä
Samalla haluan tuoda asiaan vivahteita. Saavutettavuuden alalla vallitsee tietty ahdistuneisuus kielen suhteen, ja se voi toisinaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Sama ilmiö näkyy keskusteluissa vammaisuudesta, toimintarajoitteista ja toimintakyvyn vaihtelusta. Käsitteet vaihtuvat, mielipiteet eroavat ja monet tulevat epävarmoiksi siitä, mitä ylipäätään saa sanoa. Tämä epävarmuus voi johtaa siihen, että ihmiset välttelevät saavutettavuudesta puhumista kokonaan, ja se on huonompi lopputulos kuin epätäydellisen sanan käyttäminen.
Meidän täytyy pystyä kohtaamaan toisemme ilman valtavia vaatimuksia kielellisestä tarkkuudesta. Henkilö, joka sanoo saavutettavuusmukauttaminen mutta työskentelee aktiivisesti saavutettavuuden rakentamiseksi alusta alkaen, toimii käytännössä oikein. Jos tämä henkilö kohtaa sen jälkeen oikaisuja sanavalinnoistaan, riskinä on liittolaisen menettäminen.
Mikä todella ratkaisee
Jos nimenomaan sana saavutettavuusmukauttaminen ratkaisee sen, priorisoiko organisaatio saavutettavuutta alusta alkaen, ongelma on sanavalintaa syvemmällä. Organisaatiot, jotka suhtautuvat saavutettavuuteen vakavasti, tekevät niin siksi, että niillä on prosessit, rutiinit ja osaaminen, jotka sen varmistavat. Eivät siksi, että ne käyttävät oikeaa terminologiaa.
Käsitekeskustelut palvelevat tarkoitustaan. Ne pakottavat meidät pohtimaan ja auttavat meitä tulemaan tietoisemmiksi. Mutta ne eivät saa muodostua esteeksi varsinaiselle työlle, eivätkä ne saa luoda kulttuuria, jossa pelko väärin sanomisesta peittää alleen halun toimia oikein.
Kasvava tietoisuus
Myönteistä on, että tietoisuus saavutettavuudesta kasvaa. Yhä useammat organisaatiot ymmärtävät, että kyse on työskentelytavasta, ei jälkikäteisestä lisäyksestä. Oikealla osaamisella, oikeilla työkaluilla ja halulla noudattaa vakiintuneita standardeja ja ohjeistuksia saavutettavuudesta voi tulla luonnollinen osa jokaista projektia.
Aion jatkossakin välttää sanaa saavutettavuusmukauttaminen. Mutta aion myös yrittää kohdata ne, jotka sitä käyttävät, uteliaisuudella ärtymyksen sijaan. Ratkaisevaa on, mitä teemme, ei pelkästään mitä sanomme.